Lapsiaikuisen varovainen kritiikki

Kävin ystäväni kanssa Kiasmassa. Satuimme paikalle vahingossa opastuksen aikaan. Opastus kesti 60 minuuttia. 15 minuutin jälkeen opas kysyi ensimmäisen ja koko opastuksen ainoan kysymyksen ryhmältä. Kukaan ei vastannut siihen, joten opas vastasi itse. 50 minuutin jälkeen emme enää jaksaneet kuunnella. Kysyin taiteesta itseäni vähemmän tietävältä ystävältäni mitä opastuksesta jäi mieleen. Hän sanoi, ettei mitään paitsi ehkä se, että “kipsi kutistuu poltettaessa”. No kipsiähän ei voi polttaa. Opastuksella puhuttiin siitä miten savi kutistuu poltettaessa. Kipsi kuitenkin liittyi ystäväni tämän hetkiseen elämismaailmaan, koska hän oli juuri ostanut ristiäislahjaksi kipsitaulun, johon voi painaa lapsen jalanjäljen.

Tänne torstaina!

KESKUSTELUA MUSEOIDEN YLEISÖISTÄ,
moderaattorina taidehistorioitsija ja museopedagogi KAIJA KAITAVUORI.
Keskustelussa mukana Museonjohtaja JANNE GALLEN-KALLELA-SIRÉN, Helsingin
taidemuseo, museonjohtaja MARIA KOSKIJOKI, Helinä Rautavaaran museo,
taidehistorioitsija ja journalisti JONNI ROOS sekä taiteilija ja
professori JAN KAILA.

Suora nettilähetys http://www.fng.fi/teemapaivat
Twitter  #teema12

Naisten salonki

Vuosi alkaa hyvissä merkeissä! Olemme joulunpyhinä aloittaneet yhdessä Leena Hannulan kanssa Sinebrychoffin taidemuseosta ideoimaan uutta merentakaista projektia. Yhteistyökumppaniksi on lupautunut National Museum of Women in the Arts Washingtonista. Tammikuun tavoitteena on kirjoittaa inspiroiva suunnitelma. Ideointivaihe on aina niin ihmeellinen, kun kaikki on vielä mahdollista. Yhteen kudotaan juuri nyt ainakin ideaa VTS, Visual Thinking Strategies -kuvantarkastelumetodin tuomisesta Suomeen naistataiteilijoiden taiteen tarkastelun kautta. Yhteistyötahoina tietenkin ainakin Korson koulu ja Sinebrychoffin senioritoiminta.

Naistateiteilijat ja VTS sopivat sikäli yhteen, että naiset juuri tykkäävät kaikenlaisesta jutustelusta ja puhuminen on ainakin minulle puhetulvaiselle yksi tavoista kiinnittyä tärkeään.

2011 in review

Hyvää Uutta Vuotta 2012!!! Vähitellen Helsinki alkaa tuntua taas kodilta. Eilen maalasimme uuden Munkkiniemen Puistotien kodin seinät. Tänään on pakkasta pitkästä aikaa ja aurinko paistaa, niin että aamupalan jälkeen on päästävä ulkoilemaan ja unohdettava pahvilaatikkopinot hetkeksi. Alla WordPressin taas niin mahtava ja profiloitu raportti viime vuodesta. Se motivoi bloggaamaan, vaikka CableCar-ajelut ja San Francisco ovatkin muuttuneet hyvien juttujen aiheeksi arkipäivän sijaan. Kaunista ja ihmeellistä vuoden alkua!

The WordPress.com stats helper monkeys prepared a 2011 annual report for this blog.

Here’s an excerpt:

A San Francisco cable car holds 60 people. This blog was viewed about 3 400 times in 2011. If it were a cable car, it would take about 57 trips to carry that many people.

Click here to see the complete report.

Katharsis

Tässä se nyt lopulta on, vuoden työn tulos myös “videopäiväkirjan” muodossa nimellä: Pedagoginen ajattelu muovaa Kalifornian museoita. Olkaa hyvät, esirippu laskeutuu ja avautuu samanaikaisesti!

Here it is finally my research on SF Bay Area Museum Education edited into a short ten minute long film.

 

My deepest thanks to my favorite museums SFMOMA and OMCA, but foremost to the warm hearted people and great leaders behind the institutions: Julie Charles who I worked with and who has been a great role model, friend and colleague, Dominic Wilsdon who invited me to SFMOMA, Peter Samis who is full of ideas for arts interpretation and René de Guzman who’s ideas on Reinventing The Museum Experience have inspired me so much last year. And I must add my thanks also to all of those people who I had the possibility to talk with, but who’s voice is not included in the final film-all the discussions have been most important and without all of them this film wouldn’t be. Thank you Emily Jennigs and Emma Acker from The de Young Museum and all the people I had the pleasure to talk with also in New York especially Roberta Altman from Bank Street College and Leena Hannula from Cinebrychoff Art Museum in Finland who made my trip possible to the East Coast. Finally I decided to make the film only about SF Bay Area, because that is what I knew the best from my own experience of working there. I owe my thanks for the wonderful year to all of you: Kathrin, Leslie, Christian, Kim, Bernadette, Mary, Aimee, Leyna and all of you!

Kiitos teille mahtaville blogin lukijoille kaikesta siitä energiasta, jonka olen saanut siitä, että olen tiennyt, että te olette siellä jossain. ameRiikanmuseo päivittyy edelleen silloin tällöin säännöllisen epäsäännöllisesti niinä hetkinä joina jokin asia herättää halun reflektoida ameRiikkaa Suomessa.

Kukoistusruiske

“Jump and the net will appear”

Vietin syyslomaviikon Chicagossa. Loma oli kiva ja odotettu-kiireisen syksyn jälkeen toivoin, että muistaisin jotain siitä kaikesta mitä imin viime vuonna. Silti, en päässyt kiinni San Francisco -fiilikseen Chicagon pilvenpiirtäjien keskellä.

Pari viikkoa sitten eräs oppilas toi tunnille sarjakuva-albumin käsikirjoituksen. Siinä kolme sotilasta hyppää räjähtävästä lentokoneesta ja laskeutumispaikalta löytyy kolme punaista polkupyörää. Unelmointi on sallittua sittenkin.

Loma oli jo ohi ja istuin lentokoneessa matkalla Helsinkiin, kun vieressä istunut perheensä kanssa Kaliforniassa syyslomaviikon viettänyt mies alkoi juttusille. Hänen analyysinsa Suomen ja Kalifornian ajattelutapojen eroista oli osuva: Suomessa selviydytään, Kaliforniassa pyritään kukoistamaan (Flourishing). Se kiteytti eräät keskeneräiset päätökset itselle. Selviytymisen sijaan elämässä on kyse jostain muusta. Tarvitaan keinoja muuttaa ajattelua ja asennetta sellaiseksi, jossa mahdollistuu uuden luominen ja kaaoksen näkeminen mahdollisuutena.

Lentomatkan jälkeen tunsin lopulta saaneeni tarpeellisen kaliforniapiristysruiskeeni ja ymmärsin miksi se ei riitä, että vain selviytyy. Näennäisen turvallisen ratkaisut ovat vain näennäisiä. Onnellisuus on asenne.

Suomi

Olen vielä olemassa, mutta n.100 superenergistä yläkouluikäistä nuorta on ollut kokemusmaailman keskiössä viimeisen kuukauden, eikä viime vuoden reflektoinnille todellakaan ole jäänyt sen lomassa aikaa. Tänään olen haaveillut ja ollut kapinallinen ja jatkanut Pohjois-Kalifornian museopedagogisesta ajattelusta kertovan videon editoimista. On ihmeellistä, kun kaikki viime vuoden ihmiset on mukana virtuaalisesti videotiedostojen muodossa. Ja tänään tavattiin myös parhaiden San Franciscotyyppien kanssa, jotka huvittavaa kyllä ovat siis suomalaisia. San Francisco Helsingissä! Huomenna takaisin Korsoon parhaiden oppilaiden pariin!