Taidekasvatusperusteluja punaisesta huoneesta

Pääsin lopulta näkemään uuden työtilani museolla. Se on avokonttori, jossa jokaisen henkilökohtainen tila on rajattu pienillä seinämillä. Minut esiteltiin myös suurelle määrälle erilaisia ihmisiä, joiden nimet ja tittelit minun varmaankin pitäisi muistaa, mutta, jotka kaikki tuntuivat katoavan päästäni samalla hetkellä, kun kuulin ne. Tuntuu etten aivan osannut olla oma itseni, vaan asiat tapahtuivat esittämälleni kestohymyn ottaneelle roolihahmolle. Oli varsin ihmeellistä tavata henkilöitä, jotka aiemmin olivat tuttuja vain virtuaalisista Skype-tapaamisistamme. Samalta tuntuisi varmaankin tavata joku elokuvatähti, jos fanittaisi tosissaan jotakuta.

Tutustumiskierroksen jälkeen jäin tutkijankammiooni punaisten seinien sisälle tutkimaan vielä hahmottumassa olevaa aihiotani, joka liittyy moniin kiinnostaviin asioihin kuten monikulttuurisuus ja saavutettavuus, mutta josta minulla ei vielä ole täysin niskalenkkiä. Lomat ovat nyt lopulta ohi ja on aika ruveta töihin. Se on varsin ihmeellistä ja ehkä vähän kamalaakin (auts). Aloitin työt tutustumalla taideopetuksen tilaan San Franciscossa. Löysin mm. seuraavat kiinnostavat linkit:

Perusteluja taideopetuksen puolesta Näistä voi olla iloa suomessakin, jossa huolena on perusopetuksen tuntijaon ja tavotteiden uudistaminen, jonka kynsissä kaikki taideopetus parhaillaan tanssii veitsenterällä. Sinänsä tilanne täällä San Franciscossa tai ylipäätään Yhdysvalloissa ei ole sen parempi. Taideopetusta supistetaan, koska sitä ei voi tuotteistaa massaluennoiksi. Raha ratkaisee.

Arts Education Master Plan (pdf),  klikkaa sivustolla kohtaan SFUSD’s New Arts Education Master Plan Julkaisu on visuaalisesti hieno ja muutenkin perusteellinen yritys vuodelta 2006 sanallistaa taideopetuksen merkitystä ja pohtia rahoitusvaihtoehtoja taideopetuksen säilyttämiseksi. Kuten sanottua tämänkään työryhmän hieno panos ei ole riittänyt estämään leikkauksia taideopetuksessa. Kuulin, että yleinen tilanne täällä on, että esimerkiksi sama kuvataideopettaja kiertää opettamassa keskimäärin kuudella koululla. Vaihtoehtoisesti taideopetus on pelkästään vierailevien taiteilijoiden varassa, joilla tuskin on pedagogista pätevyyttä.

Art Education in Bay Area (Pdf) Selvitys kertoo taidekasvatuksen historiasta seudulla.

Ja seuraavat selvitykset ovat paikallisia opetussuunnitelmia:

California State Frameworks

California Department of Education (Content Standards, Curriculum Frameworks and Instructional Materials)

Itseäni ihmetyttää, kuinka tarkasti näissä selvityksissä on kerrottu draaman ja tanssin tavoitteista kuvataiteen ja musiikin ohella. Eli onko paikallisissa kouluissa mahdollisuus opiskella myös tanssia ja draamaa? Tästäkin tulee mieleen meneillään oleva kehityskulku Suomessa, jossa kuvataiteen pakolliset kurssit (eli oppiaineen perusta) ovat uhattuna ja tilalle on tulossa hyppysellinen draamaa. Päteviä opettajia on lopulta vaikea löytää kummallekaan oppiaineelle. Kaikenlaiset muutokset vaatisivat kuitenkin aina lisäresursseja supistusten sijaan!

Tutkijankammiossani nettisurffaillessa löysin myös kiinnostavan taidekasvatusblogin: http://kuvataideopettajuus.wordpress.com
Blogia kirjoittaa Marika Tervahartiala (TaM), Taidekasvatuksen assistentti Taideteollisesta korkeakoulusta. Marikan tutkimusblogi on:

  • – yritys rakentaa asiantuntijuutta
    – tuottaa yhteisöllisesti uutta ajattelua taidekasvatuksen alalta
    – edistää väitöskirjaa
    – luo verkostoja, jakaa tietoa

Suosittelen 🙂

Advertisements

Tietoja Riikka

taidekasvattaja ja museopedagogi.
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Taidekasvatusperusteluja punaisesta huoneesta

  1. Niskalenkittämisestä:
    Niskalenkin saaminen (mistä tahansa) on kaksipiippuinen juttu. Hallinnan tunne voi olla valheellinen ja siten tutkijalle vaarallinen 😀 Paljon parempi siis olla epäilevässä tilassa – vaikka sen sietäminen onkin sitten toinen juttu ;)…

  2. Riikka sanoo:

    Kiitos Marika tarkkanakoisesta huomiostasi! Nautin nyt tasta seikkailusta ja otan kiitollisena vastaan epavarmuuden, joka totta vie on valttamatonta, mikali aikoo loytaa mitaan uutta. Kumma vain, etta se epavarmuuden tunne aiheuttaa helposti hirvean tarpeen korjata kurssia ja olon, etta jotakin on varmasti pielessa. Ja sitten kuitenkin, juuri se vinksahtanut olo onkin merkki siita, etta kulkee oikeaa siis viela tuntematonta tieta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s