Erilaisuus?

Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia? Täällä se vaikuttaa välillä jopa oikeasti pitävän paikkansa. The Stanford Daily -lehdessä 14.9.2010 oli useampi opiskelijoiden kirjoitus, joissa kaikissa ylistettiin kampuksen moniarvoisuutta ja suvaitsevaisuutta. Cris Bautista kirjoitti aiheesta gender-näkökulmasta. Aaditya Shidham puolestaan kuvaili Stanforin kampusta Roy Zimmermanin sanoin: ”America is a Japanese fiddler”.

Täällä on mahdollista unohtaa hetkeksi maailman epätasa-arvoisuus ja uskoa erilaiseen Amerikkaan. Toisaalta, kuten Zimmerman artikkelissaan huomauttaa: Stanfordin kupla on puhkaistava ja huomattava, että vaikka olemme kaikki erilaisia, niin maailma ei kohtele meitä tasa-arvoisesti.

Kupla puhkeaa varsin helposti, kuin pyöränkumi, joka tyhjeni täysin yllättäen tänään Redwood Cityssä, jonne poljin täyttämään sosiaaliturvatunnushakemuksen. Menlo Parkin tai Stanfordin ryhdikkäiden kukkaistutusten ja kuutionmuotoisten pensaiden sijaan kaikki oli vähän vinksallaan. Paikallisella juna-asemalla oli useampi ystävällinen kerjuri pyytämässä rahaa niin junalipun puuttuvaan osaan, kuin lääkärikuluihin. Vaihtorahojen hinnalla sain neuvon bussiyhteydestä, josta en ollut aiemmin tiennyt mitään.

On ihanaa olla erilainen ja on ihanaa tuntea olevansa myös samanlainen. Sunnuntaina ostin maatilatorilta valikoiman tomaatteja, joista jokainen oli ihanan erilainen! Mustaan vivahtava ryppyinen yksilö on ehdoton suosikkini.

Toisaalta, eilen SFMOMAssa koin valtavaa tyydytystä osattuani valita omasta mielestä ammatillisesti uskottavan asun: mustan poolon, harmaat villakangashousut ja punaiset helmet. Todellakin, museomaailman dress code on sama kaikkialla maailmassa, kuinka helpottavaa. Erityisen onnelliseksi minut teki myös uusi nahkainen musta olkalaukkuni punaisilla tikkauksilla, joka sopi täydellisesti uuteen ammatilliseen identiteettiini (verrattuna aiempina päivinä mukanani kantamaani repunrähjään).

On ihanaa olla tarpeeksi samanlainen, jotta kuuluu joukkoon. Ja miten tärkeää on kuitenkin tuntea itsensä erityiseksi, vaikka kyseessä sitten olisikin vain jokin sinänsä pinnallinen ulkoinen seikka, vaikkapa juuri se tietynlainen ”tomaatinpunainen” väriläiskä piristämässä mustaa asukokonaisuutta.

Mainokset

Tietoja Riikka

taidekasvattaja ja museopedagogi.
Kategoria(t): California, Diversiteetti, Monikulttuurisuus, Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s