Kultaa ja hopeaa

Voisiko Suomessakin taiteesta ja taiteen avulla oppimisen keinoja paketoida tai tuotteistaa paremmin? Kuinka moni vanhempi ymmärtää, mitä heidän lapsensa oppii kuviksessa? Oppilaiden itsensä sanallistamat oppimistavoitteet jäävät nekin usein vain tekemistapojen kuvaukseksi. Mielikuvat kuvataidetunnilta? Kuuluuko niihin esimerkiksi kriittisen ajattelun taidot, itseluottamuksen lisääntyminen ja erilaisten ratkaisujen löytäminen kompleksisiin ongelmiin? Ja jos kuuluukin, niin miten niitä voisi oppia ja opettaa kuvataidetunnilla? Tai pitäisikö?

Opetussuunnitelman mammuttimaisuutta ja sekavuutta kuvataiteen osalta on päivitelty vuosikymmeniä. Ehkä perusteluja voisi paketoida kokonaisuuksiksi myös OPS:in ulkopuolella? Taidemuseoilla voisi olla tässä keskeinen rooli?

Ajattelu- ja keskustelutaitojen ja avoimen mielen kehittäminen kuviksessa sujuu varsin hellyyttävästi amerikkalaisilta lapsukaisilta. Istuisiko Visual Thinking Strategies -metodi Suomeen, jos usein vieläkin vaikeneminen on kultaa?

Advertisements

Tietoja Riikka

taidekasvattaja ja museopedagogi.
Kategoria(t): California, Koulu, Museo-opetus Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Kultaa ja hopeaa

  1. Riitta Vira sanoo:

    Kiitos VTS-vinkistä, hienot sivut siellä! Paneuduin niihin oikein vakavissani ja olen aika vaikuttunut. Metodi on selkeästi strukturoitu ja perusteltu ja siksi vakuuttava. Tällä olisi käyttöä Suomessakin. Juuri nyt meillä minusta tarvittaisiinkin tämän tyyppisiä näyttöjä ja esimerkkejä taidekasvatuksen ja visuaalisen kulttuurikasvatuksen menetelmistä. Marjo Räsäsen taidekuvan tarkastelun metodit tästä tietysti tulevat mieleen. Marjon metodi on ehkä monipuolisempi , siihenhän kuuluu myös kuvien tekemistä. Mutta tällä kevyemmäläkin versiolla pääsee todella pitkälle. Jostain pitäisi resursseja löytää tämäntyyppiseen kehittelytyöhön täälläkin.

  2. Mirja sanoo:

    Myöhän puhutaan ihan samoista asioista! Kriittinen ajattelu, itseluottamus, keskustelutaidot. Kaikki tarvitsevat niitä ja niitä voi kehittää eri aineissa (ei -lla!) ja eri menetelmillä. Kuvis, väittelytaito, draama, you name it!

  3. Riikka sanoo:

    Riitta: Mukavaa, että sinäkin vaikutuit VTS:stä! Pidän itse siitä, että se on sillätavoin tuotteistettu, että se on helppo ottaa käyttöön missä vaan. Vaikka tällainen amerikkalaistyyppinen touhu voi jotakuta kauhistuttaa, niin itseeni se vetoaa sen saavutettavuuden takia. Muutkin kuin taidekasvattajat ymmärtävät ja konkreettisesti nmyös näkevät sivuilla vierailtuaan sekä oppimistavoitteet, että mahdolliset oppimisprosessin lopputulokset.
    Marjo Räsäsen taidekuvan tarkastelumetodien perusteella voisi kehittää jotakin vastaavaa Suomeen, jota voisi viedä myös maailmalle! Eikun apurahoja hakemaan 🙂

    Mirja, oikeassa olet! Kiitti kommenteista 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s