Taiteen Peripeteia

Taiteen ja visuaalisen kulttuurin opetuksen tulevaisuus näyttää varsin synkältä. Peruskoulu-uudistuksen toteutuessa ehdotuksen mukaisena vähenee kaikille yhteisen kuvataiteen opetus peruskoulussa samoin kuin valinnaiskurssien määrä. Olen viime päivinä leikitellyt elokuvakäsikirjoitusidealla: ”Maailma taiteen tuhon jälkeen”.

Peruskoulu-uudistuksessa kuvataide on luokiteltu kuudessa oppiaineosiossa ryhmään Taide ja käsityö musiikin ja käsityön sekä uuden aineen draaman ohella. Kiinnostavaa, että kuvataide ei liittyisikään kokonaisuuksiin: Kieli ja vuorovaikutus, ympäristö ja luonnontieto ja teknologia, yksilö, yritys ja yhteiskunta (kokonaisuudessa uutena aineena etiikka)… Sen sijaan lainauksena mm. lukiouudistuksesta, joka seuraa peruskoulu-uudistusta: oppilaille tulisi taata riittävät mahdollisuudet taiteellisiin ja liikunnallisiin kokemuksiin.

Kun tulevaisuuden visiona on suurempi integrointi eri oppiaineiden välillä, en voi ymmärtää mitä näillä uusilla karsinoilla saavutetaan? Ja kenen näkemys on ajatus taiteesta elämästä irrallisena hatarana ”kokemuksena”, jolla olisi jos ollenkaan tai vain hyvin vähän tekemistä kielen ja vuorovaikutuksen tai ylipäätään ihmisenä kasvun kanssa.

Edelleen: ”Esityksessä otetaan huomioon yhteiskunnan monikulttuuristuminen ja tarve arvopohdintaan ja katsomusrajat ylittävään dialogiin. Uusina oppiaineina esitetään etiikka sekä draama. Etiikan tavoitteena on vahvistaa suomalaisen yhteiskunnan perusarvojen ja eri katsomusryhmille yhteisten arvostusten ja ihmisyyteen liittyvien kysymysten pohdintaa Yksilö, yritys ja yhteiskunta -oppiainekokonaisuudessa. Draaman tavoitteena on vahvistaa laaja-alaista taidekasvatusta Taide ja käsityö -oppiainekokonaisuudessa.” Kaikki etiikalle esitetyt tavoitteet ovat ainakin minun vasta valmistuneen (2009) kuvisopen ydinosaamisaluetta.

Historiassa taide on ollut korvaamaton väline suomalaisen identiteetin kertomiseen, keksimiseen ja vahvistamiseen. Ja tuntematta omaa kulttuuriperintöä, on vaikea tai kenties mahdoton arvostaa muualta tulevia. Erityispedagogiikan kurssilta muistan tutkimustuloksen kuvien  tekemisen merkityksestä ylipäätään tulevaisuuden kuvittelussa. Miten etiikka toteutuu maailmassa, jossa ei osata kuvitella vaihtoehtoisia tulevaisuuksia? Ja jos koulussa halutaan arvopohdintaa ja dialogia, niin eikö tällöin tulisi vahvistaa kuvataiteen asemaa ja varmistaa, että jokainen saa osansa juuri niistä kuvistunneista, joilla oman taiteen tekemisen ohella on luontevaa keskustella sekä opettajan, että muiden ryhmäläisten kanssa omista toiveista, unelmista ja peloista.

Opetussuunnitelmassa taiteet lilluvat omassa akvaariossaan, mutta ei taide ole itsessään mitään! Taide ei sittenkään ole uskonto. Ja toisaalta missään nimessä eri taiteenalat eivät ole toisilleen vaihtoehtoisia niin että asioilla, joita opitaan musiikissa tai käsitöissä voisi korvata kuvataiteen oppisisältöjä tai päinvastoin.

Käännekohta. Se hetki elokuvassa, kun sankari(tar) on niin ahtaalla, ettei yksikään katsoja enää usko hänen selviytyvän. Kuten lempisarjani roolihahmo Jason Stackhouse totesi toisen tuotantokauden toisiksi viimeisessä jaksossa: ”This is what I was trained for!”. Ja tämä käännekohta, kiukunsekainen herääminen tapahtui eilen, kun ymmärsin, että suhteessa esimerkiksi siihen, mitä olen tullut tänne San Franciscoon tutkimaan asiat Suomessa ovat kääntymässä päälaelleen. Ja tänään niskassani on koko ajan ollut kylmä tunne, että myös minun täytyy tehdä jotakin konkreettista juuri nyt. Mielipidekirjoitus Helsingin Sanomiin ei ehkä vielä riitä Taiteen kuolema -elokuvani huipennukseksi, mutta se olisi ainakin alku…

Mainokset

Tietoja Riikka

taidekasvattaja ja museopedagogi.
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Taiteen Peripeteia

  1. Airi sanoo:

    Hyvä, Riikka, rohkeasti barrikadeille! Oon miettinyt johtuuko taiteiden polkeminen kouluissa osittain siitä, että niitäkin niin herkästi tarkastellaan pelkästään sen kautta, mitä ”työelämän kannalta hyödyllisiä taitoja” tunneilla opitaan. Ja näin ajatellen hukkuu usein se pointti, että vaikkei myöhemmin elannokseen piirtäisikään vahaliiduilla tai soittaisi nokkahuilua, on tärkeä taito oppia altistumaan taiteelle, oppia katsomaan tai kuuntelemaan jotain outoa ja löytämään siitä oivalluksia. TKK:lla matematiikkaa ja ohjelmointia perusteltiin paitsi taitojen haltuunottamisena, myös uusien ajattelutapojen oppimisena. Sama pätee vähintään yhtä hyvin kuvikseen.

  2. Riitta Vira sanoo:

    Meillä on päättäjinä nyt sellaisia sukupolvia (1960-70 -luvuilla syntyneitä), joiden lapsuudessa ja nuoruudessa taideopetuksen määrä ja taideopetuksen arvostus ylipäänsä koko ajan vähennettiin. Jos ei kotikasvatus jäi tässä suhteessa puutteelliseksi tai jos ei päässyt mukaan kahdeksankymmentäluvulla aloitelleisiin kuvataidekouluihin, jäi visuaalisestettinen sivistys jokseenkin ohueksi. Näitä edeltäneiden suurten ikäluokkien arvomaailmaa hämärsi tässä suhteessa sotienjälkeinen edistysusko ja painotukset teollistumiseen ja teknologiaan. Heistä osa (enimmäkseen vasemmistolaisesti ajatteleva osa) myös korosti 60- ja 70 -luvuilla taiteen merkitystä, mutta viilaili taidetta myös aatteellisiin tarkoituksiin. Suurten ikäluokkien lapset tässä nyt sitten tekevät isänmurhaa mitätöimällä taiteen merkitystä kokonaan!

  3. Mirja sanoo:

    Taidan (?) edustaa sitä “työelämän kannalta hyödyllisiä taitoja” painottavaa sukupolvea. Se ilmenne osin kommentissani, mutta toisaalta … No, tässä se kommentti:

    ajatus taiteesta elämästä irrallisena hatarana “kokemuksena“

    on outo. Jos nyt ajatellaan varsinkin kuvataidetta, sen luulisi kuuluvan jokaisen ihmisen perusoikeuksiin! Taide ei voi olla sen hatarampaa kokemusta kuin ihmisen elämä yleensä. Oma projektini on kielelliseen viestintään liittyvä, mutta näen kokoajan yhtäläisyyksiä kaikkeen viestintään. Eilen luennolla ”argumentti” (käsite, jota olen Vermontin yliopistossa opiskelemassa) määriteltiin seuraavasti: ”an argument is an expression of a point of view/opinion. It can take any of a number of different forms including written words,, spoken words, or visual images.”. Kuvasta on tullut elämässämme (myös työelämässä) yhä tärkeämpi ilmaisun muoto ja siksi tämän asian, argumentin, ymmärtämiseen ja kuvan tulkitsemiseen tarvitaan kuvataideopetusta.

  4. Riikka sanoo:

    Kiitos Airi kannustuksesta. Riitta tuo eri vuosikymmenten taidekasvatuksen vaikutuksen (sen puuttumisen) näkökulma on kiinnostava. Mirja, tykkään tosi paljon tuosta argumentin määritelmästä!

  5. Riikka sanoo:

    Airi: tosiaan kuulin juuri eilen myös jostakin opettajasta, joka käyttää kuvantulkintaa (tarkemmin amerikkalaista VTS (Visual Thinking Strategies) -menetelmää ks. http://www.vtshome.org/ lääkärinkoulutuksessa. Koska hänen mielestään taiteen tarkastelun myötä tulevat lääkärit oppivat ”to look, but yet to look again”.

  6. Paluuviite: Itkijäperhe « Lakritsipiippuvallankumous

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s