Kulttuurishokki

Kulttuurishokki on aika raju sana, mutta ehkä silläkin termillä voi kuvata ”paluu arkeen” tunnetta, joka seuraa siitä ymmärryksestä, että ihan oikeasti asuu toisessa maassa, eikä pääse pois vähään aikaan. Toisaalta on valheellista selittää kaikkia vaikeuksia tai pahaa tuulta kulttuurishokilla. Huonoja päiviä on kai kaikilla myös ihan kotikonnuilla. Kulttuurishokki tarjoaa kuitenkin hauskan pseudolääketieteellisen perspektiivin viime päiviin.

Turistivaihetta seuraa kriisivaihe. Pidin turistivaiheesta enemmän. Yritän ehkä vielä paluuta siihen lomailemalla viikonloppuna ja olemalla turisti. That’s the plan! Pelottavaa tosin, että kriisivaiheen jälkeen seuraa vielä pakokauhuvaihe ennen sopeutumista. Toivon, että se vaihe jää kokematta.

Ja se ”shokki”. Suuret ongelmat usein ovat pieniä. Kuten vaikka se, että vesi on täällä arvokas luonnonvara, mutta sitä valuu hukkaan valtavasti, kun yritän säätää lämpötilan oikeaksi suihkussa kahta erillistä säädintä vääntämällä. Eikä käsisuihkua ole, joten on pakko ostaa pesusieni (olenkin ihmetellyt pesusienen olemassaolon merkitystä aiemmin, mutta nyt ymmärrän).  Tai, että kun ostan kuukausilipun junaan, mutta unohdan leimata matkakortin junasta poistuessa, minulta veloitetaan ylimääräinen kymmenen dollaria, vaikka kuukausilippuni on koko ajan voimassa. Tai että löydän ensimmäisen kahvilan, jossa kahvi tarjotaan ympäristöystävällisesti  keraamisista kupeista. Mutta kahvila löytyy juuri sinä ainoana päivänä, kun minulla ei ole aikaa kuin take away -kahviin, jota ainoastaan myydään kaikkialla muualla. Tai, että omistan ensimmäistä kertaa aikuiselämässäni rannekellon, mistä syystä unohdan sen ja käyn sen kanssa suihkussa, vaikka se ei ole vedenkestävä. Tai että ympärilläni on superihmisiä, jotka tekevät töitä aina. Minä olen töissä virallisesti kolmena päivänä viikossa, mutta viikossa ei ole välttämättä yhtään vapaapäivää.

Mutta tänään alkaa pitkä viikonloppu. Ja aion pitää lomaa ja harjoitella työkavereideni positiivista asennetta. Valittaminen ei ole täällä se juttu. Sen sijaan ihmiset tuntuvat ihan tosissaan etsivän mitä positiivista löytäisivät ikävistäkin tilanteista. Ja työkavereita oikeasti kannustetaan ainakin SFMOMAssa. Päivän pelastus oli, kun minulle sanottiin, että puhut englantia tosi hyvin. Tervetuloa viikonloppu ja turismi!

Advertisements

Tietoja Riikka

taidekasvattaja ja museopedagogi.
Kategoria(t): Koti, Monikulttuurisuus, San Francisco, SFMOMA, Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Kulttuurishokki

  1. Katja sanoo:

    Tsemppiä Riikka! Miullakin on tällä viikolla ollut yhtä sun toista ongelmaa, mutta toisaalta on niin kiire ja myös paljon kaikkea kivaa, ettei niitä ongelmia ja vastoinkäymisiä ehdi jäädä märehtimään. Ja miulle puolestaan sanottiin, että miun englannin lausuminen on kauheata. Tämä tapahtui opiskelijan taholta, kun puhuin englantia toiselle opiskelijalle, joka on vaihto-oppilas. Miä puolustaudun sillä, että tämä Koreasta oleva opiskelija ei puhu hyvin englantia hänkään, joten tarkoituksella lausun korostetun selkeästi, suomalaisittain. Ja tän selityksen saa uskoa ken tahtoo, miä en ehkä itsekkään usko siihen. 🙂

  2. Susanna sanoo:

    Kulttuurishokki – puhestoppi – laitetaanko langat tai siis skypet taas kuumiksi lähiaikoina?

  3. Riikka sanoo:

    Katja, Kiitos kannustuksesta. Tänään on ollut ihana mukava lomailupäivä 🙂
    Susanna, joo, skype kuumaks! 😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s