Aurinko

Ajatuksia kotimatkalta tosi mukavan työpäivän jälkeen. Aurinko paistaa nyt, joten kaikki hyvin. Päivä museolla oli varsin hiljainen, joten minulla oli aikaa pohtia viime viikon VTS eli Visual Thinking Strategies -koulutuksen antia. VTS on taidekuvasta keskustelemisen tapa, joka kehittää kielitaitoa, keskustelutaitoa, kuuntelemista, sosiaalisia taitoja ja kuvanlukutaitoa.

Ensinnäkin olen vakuuttunut siitä, että VTS-metodi ansaitsee tulla tuoduksi Suomeen. Ei siksi, että se olisi ainoa tapa oppia kriittistä ja luovaa ajattelua taiteessa tai ettäkö se yksistään riittäisi, mutta koska kokonaisuutena VTS on varsin toimiva tapa integroida taidetta taidemaailman ulkopuolelle tavalla, joka perustuu kymmenien vuosien tarkkaan tieteelliseen tutkimukseen. Pyörää ei kannata tässä tapauksessa keksiä uusiksi ja valitettavasti usein (pedagogiset) tutkimukset (yleensäkin) jäävät vain muutaman ihmisen tietoon ja varsin harvoin todella muuttavat alan käytäntöjä.

Tämänviikkoiseen nelipäiväiseen VTS-koulutukseen, johon osallistuin, oli integroitu käytännön tietoa siitä kuinka opettaa metodia toisille ja kuinka, jos yritämme opettaa metodia, jossa keskeistä on tunnustaa avointen kysymysten merkitys ja kannustaa toisia aktiivisesti etsimään uutta tietoa, täytyy myös metodin opettajan noudattaa näitä periaatteita omassa opetuksessaan. Tuntui lahjalta saada opastusta omaan opetukseen tavalla, joka todella kannusti ylittämään itsensä!

Viuluopettajani ja loistava musiikkipedagogi Pekka Jylhä Suomessa on jo vuosia kertonut oman opettamisensa salaisuuden olevan siinä, että liikkeelle lähdetään asioista, jotka oppilas jo osaa ja jotka tuntuvat helpoilta. Eli kuten VTS-metodissakin korostetaan, motivaatio ja oppijan sen hetkinen kehityksen vaihe, kiinnostuksen kohteet ovat oppimisen alku. Tämän jälkeen oppilaille annettavien haasteiden tulee olla tarpeeksi vaikeita, jotta ne ovat kiinnostavia, mutta samaan aikaan saavutettavissa olevia asioita, joilla on todellista merkitystä oppijan sen hetkisen elämäntilanteen ja kehitystason kanssa (ts. ryömivää lasta ei kannata opettaa kävelemään). Hauska esimerkki on New Yorkin MOMAsta, jossa tutkittiin mitä aikuisille todellisuudessa jäi mieleen asiapitoiselta opastukselta, jonka aiheena olivat siveltimenvedot (brush strokes). Kävi ilmi, että siveltimenvetojen sijaan he olivat luulleet opastuksen olevan aiheesta ”breast strokes” – faktoilla ei ole väliä, jos niillä ei ole tarttumapintaa. Vastaavasti on kiinnostavaa kuinka huolella opiskelemme koulussa ajallisia jatkumoita, vaikka ihmisen kyky ymmärtää niinkin abstrakti asia kuin aikajana kehittyy vasta varsin myöhään.

Viuluopettajani pedagogialle ja VTS-metodin opettamiselle aikuisille, jotka haluavat käyttää sitä luokkahuoneissaan tai museoissa yhteistä on myöstuomitsevan kritiikin tai virheiden luettelemisen sijaan palaute suunnataan asioihin, joihin oppilas voi ja haluaa vaikuttaa. Suora palaute, joka ei anna välineitä oikeasti kehittyä kuten ”sul kyl roikkuu nyt toi kyynärpää, kun soitat viulua” tai ”puhut liian hiljaa, eikä sulla oo katsekontaktia,kun opetat kuvista” voi kuulostaa toimivalta, mutta kun tätä miettii tarkemmin, niin kyse on tällöin palautteesta, joka ei jätä tilaa oppijan omalle ongelmanratkaisulle ja samalla ikäänkuin on epäluottamuslause, joka ei takuulla rohkaise oppimaan vaan pelkäämään virheitä. Rakentavampaa on suoran kritiikin sijaan ohjata oppijaa: ”tee näin..”, ”ajattele tätä”, ”kokeile”… ”Pois oppimisen sijaan kohti hyvää oppiminen”.

VTS:ssä valmennusprosessi(katso edel.linkistä pdf-tiedosto: ”Guide to Coaching) etenee niin, että ensin valmennettavalle, joka harjoittelee VTS-keskustelun vetämistä annetaan itselleen vuoro puhua, sitten vertaisoppijat (toiset aikuiset, jotka myös harjoittelevat keskustelujen vetämistä) saavat kertoa mikä oli hyvää valmennettavan opetuksessa. Tämän jälkeen valmennusprosessi vetäjä (VTS-staff) esittää valmennettavalle kysymyksen, joka ohjaa häntä pohtimaan omaa opetustaan uudesta näkökulmasta, jonka valmentaja uskoo olevan hyödyllinen. Vertaisoppijat saavat myös kertoa mikä yllätti heidät ja lopuksi kaikilla on mahdollisuus esittää kysymyksiä valmennettavalle.

Myös minä opin paljon osallistumalla toisten VTS-harjoittelijoiden vetämiin keskusteluihin. Huomasin, että omissa ajattelun- ja katsomisen taidossa on paljon sellaista, missä voin kehittyä ja mihin toiset ihmiset voivat tuoda lisää. VTS-keskusteluun osallistujana, taidekuvista puhuessa huomasin eläytyväni uudella tavalla teosten äärellä, joita en kokenut katsomisprosessin alussa lainkaan kiinnostaviksi.

Haavenani on, että ehkä jo hyvinkin pian saamme esimerkiksi Oren Slozbergin Suomeen vetämään parin päivän VTS-työpajaa. Oren lupasi jo tulla, kunhan löytyy tarpeeksi kiinnostuneita ihmisiä ja tahoja aiheesta. Myöhemmin kun useampi ihminen ja instituutio on mukana, niin voimme hakea rahoituksta kokonaiseen kolmen vuoden ohjelmaan vastaavasti, kuin mikä on meneillään nyt Japanissa. Kolmen vuoden aikana on mahdollista kouluttaa VTS-kouluttajia Suomeen, jolloin väline jää meille ja amerikan linkkiä ei enää tarvita. VTS-metodi ei sinällään ole suojattu kuin kuvavalintojen osalta, ja Suomesta varmasti löytyy museoita, jotka mielellään antavat kokoelmiensa kuvia metodin käyttöön.

VTS on hieno esimerkki siitä, miten taiteen integroimisella kaikkiin oppiaineisiin voidaan saavuttaa upeita oppimistuloksia. Ajatuksellisesti kyse on myös siirtyminen yksileirisyydestä (lisää kuvista peruskouluun) laajempaan ajatteluun, jossa taiteen merkitys tunnustetaan yhteiskunnassa laajemminkin. Ehkä tulevaisuudessa kuvataideopettaja vetää omat tuntinsa, mutta lisäksi organisoi laajoja integroimishankkeita, joissa huolehditaan taideoppimisen päätymisestä kaikkien oppiaineiden tunneille.

Vähintäänkin toivoisin näkeväni VTS:n käytössä paitsi museoissa, niin myös kouluissa, joissa on paljon maahanmuuttajaoppilaita, jotka opiskelevat suomea toisena kielenä. Tähän liittyen on kiinnostavaa kuulla myöhemmin esimerkiksi monikulttuurisuuskysymyksiä ja monikielisyyttä painottavan Charter-koulun kokemuksia VTS:ssästä eteläisemmässä osassa Californiaa Santa Barbarassa, jonne koulun kuvataideopettaja Kathy vie  VTS-metodia. Toivon kovasti pääseväni vierailemaan myös Kathyn luokkahuoneessa, jos mahdollisesti teemme pienen lomamatkan kevään aikana kohti etelää.

Mainokset

Tietoja Riikka

taidekasvattaja ja museopedagogi.
Kategoria(t): Museo-opetus Avainsana(t): , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Aurinko

  1. Riitta Vira sanoo:

    Hei

    Tuon innostuksen mielellään jakaa! On todella virkistävää katsoa kuvisopetusta välillä myös tästä suunnasta. Suomessahan ei todellakaan liikaa ole kehitelty kuvan tarkastelemisen tapoja, aiemmin mainitsemani Marjo Räsäsen kehittelemän metodin lisäksi. Katselimme opiskelijoittemme kanssa VTS-sivuillla olevia esimerkkitilanteita ja saimme aika paljon irti jo niistä. Silti oli vähän yllätttävääkin, että moni taidekasvatuksen opiskelija kritisoi ko. sessioita niiden aika voimakkaan opettajajohtoisuuden vuoksi. ”Tavanomainen tilanne: opettaja johtaa ja luo kysymyksiä, oppilaat seuraavat johtajaa ja tekevät mitä käsketään” oli heidän kommenttinsa. Mitäs tähän sanoisit?

  2. Riikka sanoo:

    Hei,

    Todella kiinnostavaa kuulla noita opiskelijoiden kommentteja. Ne tosin kertovat hyvin selkeästi siitä, että metodia täytyy kokeilla itse tehden käytännössä. Metodi luo rajat, joka totta on opettajajohtoista (näin uskon, opettajia maailmassa tarvitaan oppimisen ohjaamiseen), mutta tämän jälkeen opettaja muuttuu näkymättömäksi, ja kaikki lähtee aidosti osallistujista. Voi olla, että tämä oppijalähtöisyys ei välity videoista kovin hyvin – en ole itse katsonut niitä kuin ihan vilaukselta. Tutustuitteko opiskelijoiden kanssa VTS:n lähtökohtiin ja sen perustana olevaan tutkimukseen? Kiinnostavaa on mielestäni erityisesti sen lähtökohdat New Yorkin MOMAssa.

    Kyse on siitä, että VTS-ohjaaja ohjaa keskustelun muotoa, mutta kaikki sisältö lähtee oppilaista. Opettajajohtoisuus on sitä, että opettaja varmistaa, että kaikki saavat sanoa, että ihan kaikki tulevat kuulluksi tasa-arvoisesti (opettaja toistaa kaiken sanotun, mutta myös rakentaa linkkejä eri ihmisten sanomisten välille).

    Keskusteluun osallistuminen tuntuu tosi hyvältä, mutta VTS-metodin käyttö ja toisaalta keskustelun ohjaaminen vaatii harjoitusta, jotta todella voi keskittyä oppilaisiin ja sanottuun kysymysten muistamisen sijaan.

    Itse olen kokeillut keskustelun vetämistä vasta 2 kertaa. Mutta varsinkin toisella kerralla, tunne omasta näkymättömyydestäni oli todella voimakas. Ulkopuoliselle se saattaa tosiaan näyttää hyvinkin ohjatulle, mutta keskusteluun osallistujille ja myös sen ohjaajalle kyse on 100-prosenttisesta läsnäolosta.

  3. Riikka sanoo:

    Vielä jäin miettimään avoimen kysymyksen ja kysymyksen eroa ja sen merkitystä, että oppimista ohjataan kysymyksillä.

    Helpostihan kysymme sanallisesti tai kokeessa vaikka että mitä tarkoittaa impressionismi? Tällöin kysymykseen on olemassa oikea vastaus ja on myös ennalta määritelty, että oppilasta mahdollisesti saattaisi kiinnostaa impressionismi, vaikka kokeen jälkeen häneltä unohtuisi kaikki siihen liittyvä.

    Vastaavasti voimme pyytää oppilasta katsomaan esimerkiksi maalauksen viivaa (jatkaen työskentelyä ja kokeilua erilaisilla viivoilla) mutta voi olla ettei tällainen formaali asia kiinnosta oppijaa ollenkaan. Tarvitsemme toki erilaisia tapoja oppia ja opettaa, mutta VTS:ssä ideana on, että opettaja ei tuo keskusteluun mitään vaan se on täysin avoin. Teoksesta ei kerrota myöskään sen nimeä tai tekijää, vaan VTS kannustaa luottamaan omaan näköhavaintoon. (Mikä helpotus monelle museovieraalle, jotka ovat tottuneet opiskelemaan tietopläjäyksiä museoissa, joista ei jää mitään mieleen).

    Ohjaajamme Leslie kertoi VTS-opastuskokemuksestaan museossa, jossa normaalien aploodien sijaan oppaalle, toisilleen aiemmin vieraat ihmiset kääntyivätkin toistensa puoleen ja jatkoivat keskustelua taiteesta.

  4. Paluuviite: Opastuksen anatomiaa | ameRiikanmuseo

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s