Tauko

Flunssa on kaatanut minut sänkyyn täksi viikoksi. Alkuviikosta vielä sankarillisesti hyörin museolla nenäliinapinoni kanssa. Kotiinlähtöä alkaa kuitenkin hyvin nopeasti harkita, kun ympäriltä kuuluu vähän väliä ”Bless you” -toivotus, joka täällä automaattisesti seuraa jokaista vähänkin aivastusta muistuttavaa tirskahdusta. On kiinnostavaa, että näin käy myös kadulla täysin tuntemattomien ihmisten seurassa, jotka hyvinkin kaukaa saattavat huikata tämän siunauksellisen sanaparin.

Aivastuksen kulttuurihistoria ilmeisesti selittää siihen suunnatun huomion. Onhan aivastusta pidetty ruton ensioireena ja uskottu myös, että sydän lakkaa lyömästä aivastuksen ajaksi. Näin ollen siis ”Bless you” -taikasanat varmistavat, että sydämeni jatkaa lyömistä. Hyvä niin. Mutta oikeasti on varsin ärsyttävää, että kipeänä olemisesta tehdään numero. Tämän huomion välttelemisen lomassa sitten lopulta päätin suostua kaivautumaan vällyjen väliin ja pysymään siellä!

Melankolisen maiseman (sade) ja teekupin äärellä flunssaa parannellessa tähän asti kirjahyllyssä oikeaa hetkeä odottanut Andrei Astvasaturovin: Ihmiset alastomuudessa -kirja on ollut hyvää seuraa. Ei liian iloista, mutta sarkastisella tavalla viihdyttävää. Se on auttanut myös viime päivinä hiipyvään koti-ikävään. On ihanaa antaa silmien levätä Astvatsaturovin toteavassa teksissä. Melankoliassa kylpeminen on joskus vaan niin mukavaa – vain suomalainen sen tietää.

Mainokset

Tietoja Riikka

taidekasvattaja ja museopedagogi.
Kategoria(t): Koti, Maailma, Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s