Aamupala ja tavat

Jotenkin hyvin surullista, että Suomen pääsanomalehti, jota olen uskollisesti Suomessa asuessa tilannut koko opiskeluajan valtavasta paperiroskamäärästä huomiotta paljastaa näin tylysti todellisen nahkansa:
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/T%C3%A4rke%C3%A4+koulu-uudistus+kaatui/1135262471299

On aika hylätä ideaali kahvintuoksusta yhdistettynä painomusteeseen, hyvästi Hesari!
Ilman journalistisen kritiikin häivääkään Helsingin Sanomat otsikoi, että ”Tärkeä koulu-uudistus kaatui” kirjoittaessaan peruskoulun tuntijakoehdotuksesta, joka oli kokonaisuudessaan kestämätön!

Olen naiivisti kuvitellut, että lehtien puoluepoliittisuus, on jotenkin historiallista, ja, että ainakin valtakunnan päälehdellä olisi jokin vastuu neutraalimpaan uutisointiin ja eri näkökulmien esilletuontiin. Onneksi on muitakin medioita. Kuvataideopettajaliiton puheenjohtajan Hannele Parvialan eilen aamuinen radiohaastattelu oli hyvä. Erityisesti pidin hyvänä kommenttia, jossa toivottiin Opetussuunnitelmauudistustyöryhmään koulutuksen asiantuntijoita, jotka tämänkertaiselta kierrokselta puuttuivat!

Skoolaan aamupalapöydässä huonon ehdotuksen kaatumisen kunniaksi! Tervetuloa aika, jossa uskon, että demokratiassa me voimme vielä vaikuttaa asoihin.

Advertisements

Tietoja Riikka

taidekasvattaja ja museopedagogi.
Kategoria(t): Koulu. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Aamupala ja tavat

  1. Riitta Vira sanoo:

    Kyllä se vaan niin on, että KAIKKI tiedotusvälineet laulavat omistajiensa lauluja. Suomalaisessa mediamaailmassa Hesari on vallannut asemaa juuri siksi, että se antaa silloin tällöin sopivasti tilaa myös kriittisille näkemyksille ja verhoutuu sillä tavalla puolueettomaksi. Hesarin päätoimittajat kirjoittavat harvoin pääkirjoitukset; yleensä ainakin yksi niistä tilataan (tai tila annetaan) jollekin sopivalle ns. ulkopuoliselle taholle. Ehkä Hesari ei nyt varsinaisesti ole minkään tietyn puolueen käsikassara, mutta ihan selvästi se asettuu kaikissa tärkeissä poliittisissa kysymyksissä oikeistolaisten näkemysten tueksi. Siitähän tässä tuntijaossakin on kyse; koulutuksen pitäisi tuottaa sellaisia työntekijöitä, jotka osaavat asioita sopivan kapeasti. Sellaiset ovat kuuliaisia, eivät turhaan kyseenalaista asioita, puhumattakaan, että esittäisivät jotain vaihtoehtoisia skenaarioita. Tunnus: Leipää ja sirkushuveja kansalle!
    Tätä koulutukseen vaikuttamista Suomessa on tehty aivan systemaattisesti. En ole pitänyt itseäni ihan sinisilmäisenä näiden juttujen suhteen, mutta kyllä minulla nousi tukka pystyyn, kun luin tämän Kasvatus ja aika –verkkolehden artikkelin:
    http://www.kasvatus-ja-aika.fi/site/?page_id=114

  2. Riikka sanoo:

    No huhhuh, aikamoinen säätiö tuo VKTS. Artikkeli asettaa tuntijakokeskustelun todella varsin kummalliseen historialliseen jatkumoon. Politiikka on ogelmallista samaan tapaan kuin oppiainerajat – ihmiset linnoittautuvat omiin lokeroihin puolustamaan asemiaan ja lopettavat ajattelun (tai rajaavat sen siihen laatikkoon).
    Jos todella aiomme lunastaa innovaatiohuuman, niin on vain pystyttävä päästämään irti menneen haamuista (vasemmistolaisuuden pelko) ja uskallettava antaa tilaa koulussa niin opettajille kuin oppilaille luovalle ja kriittiselle ajattelulle.
    Se ei lienee uutinen, etteivät uudet ihmeelliset ideat synny tarkkarajaisissa laatikoissa…
    Toivoisi että asioista voisi myös mediassa keskustella muullakin akselilla kuin vasemmisto-oikeisto.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s