Haastattelussa kuraattori Emma Acker, de YOUNG-museosta

Tapasin eilen Emma Ackerin ( Curatorial Assistant for American Art) de Young -museossa. Emma kierratti minua parin tunnin ajan museon amerikkalaisen taiteen gallerioissa. Museo oli suljettu yleisolta, joten tunsin itseni varsin etuoikeutetuksi. Olisi ihanaa jakaa valokuvia, joita otin kierroksella, mutta de Young on varsin tarkka tekijanoikeuskysymyksissa seka julkaisujen kuvanlaadussa, joten se ei onnistu.

Amerikkalaisen taiteen gallerioista deYoung-museossa:

– Kokoelmat on asetettu esille paa-asiassa kronologisessa jarjestyksessa.

– Ripustuksen paaperiaatteena on antaa tilaa taiteen ”one-to-one” kokemiselle luottaen pitkalti itse taiteen ja ripustuksen kykyyn puhua katsojalle suoraan. Tavoitteena on kuitenkin ajan myota kirjoittaa laajempi seinateksti lahes jokaiseen taideteokseen liittyen. Seinatekstit on suunnattu aikuisyleisolle ja niiden periaatteena on olla avoimia ja kannustaa katsojaa omiin tulkintoihin.

-Ensimmainen galleria (Introduction to the American arts) on kiinnostava poikkeus tasta jarjestyksesta, jossa tulevat esille kokoelmaripustuksen kiinnostavimmat puolet. Osaston johtaja Timothy Anglin Burgard oli rakentanut mm.esineinstallaation 1700-luvun tuntemattoman meksikolaisen tekijan ikonimaalauksen eteen nykyaikaisista (”lahikaupan”)votiivikynttiloista. Seinateksti kertoo, etta museoesineet esittavat niiden alkuperaista kayttoyhteytta (vaikka saavat myos  uusia merkityksia) silloin kun niista tulee osa museon kokoelmaa. Esimerkiksi talla kyseisella maalauksella: (Unidentified artist, Mexico: Our lady, Refuge of Sinners (Nuestra Senora del Refugie de los Pedagores) on yha paikkansa pyhimyksena, jonka edessa rukoillaan sodassa olevien perheenjasenien puolesta.

-Eri medioita edustavat taide-esineet ovat lapi gallerioiden vuoropuhelussa maalausten kanssa, mika on kiinnostavaa. Toisena esimerkkina esimerkiksi 1800-luvulta peraisin olevan Henry Inmanin muotokuvamaalauksen: ”Tshi-Zun-Kau (He – Who-Runs-With -Deer) viereen oli asetettu esille muotokuvamaalauksesta loytyva Navajo-heimon hopeakaulakoru vuodelta 1945. Historia ja taide muodostavat nain vuoropuhelun lapi kokoelmien.

-Amerikkalaisen taiteen kuraattorit pyrkivat myos aktiivisesti lainaamaan esineistoa (Oceanic Art, African Art, Textile Arts) muilta kokoelmaosastoilta ja esittamaan eri kulttuurien taidetta rinnakkain. Kiinnostavaa oli tieto, etta tama pyrkimys on nimenomaan amerikkalaisen taiteen kuraattoreilla, mutta, etta muut osastot eivat niinkaan lainaa taidetta heilta. Emma ei tiennyt tahan syyta, mutta keskustelumme pohjalta tulkitsin, etta perinteisemman Fine-Arts -kentan ulkopuolelta tulevilla taidekokoelmilla on suurempi tarve rakentaa ”omaa identiteettia” seka perustella kokoelman merkittavyytta itsessaan, jolloin eri kokoelmien vuoropuhelu keskenaan ei helposti nouse kovin keskeiseksi asiaksi.

-Ripustuksen periaatteena voi olla myos esimerkiksi tyyli. Emma kertoi, etta ajatuksena voi olla esimerkiksi nayttaa saman tapahtuman tyylillisesti erilaisia tulkintoja ( tai nayttaa rinnakkain esimerkiksi saman aikakauden poliittista ja kantaaottavaa taidetta ja taidetta, jonka aiheena ja lahtokohtana ovat taiteen peruselementit (vari, muoto, viiva, pinta…)

– Nykytaidetta naytetaan maltillisesti myos historiallisten kokoelmien keskella, mutta paaosin nykytaiteelle on varattu oma galleriansa, jossa se on esilla. Kiinnostava esimerkki nytyaiteen hienovaraisesta integroinnista (joka valitettavasti ilman opasta, tai seinatekstin lukemista jaa taatusti huomaamatta) loytyi galleriasta, joka esitteli kansallista maisemamaalausta (landscape as a symbol for nation) Hudson River -koulukunnan pensselista. Seinateksti kertoi  Thomas Colen kirjoittaneen vuonna 1835, etta ”Amerikka on uusi Eden, jonka maisemat todistavat Jumalan lasnaolosta ja lupaavasta tulevaisuudesta.” Romanttisen maisemamaalausgallerian jatkoksi oli ripustettu Sandow Birkin maalaus: Fog over San Quentin State Prison, California, San Quentin, California -maalaus vuodelta 2001. Birk kommentoi maalauksessaan John F. Kensett’n rannikkonamkymaa New Englandin osavaltiosta. Birk lainaa maalauksensa tyylin ja symboliikan Hudson River-koulukunnalta, mutta hanen maalauksensa horisontista loytyy  Californian San Quentin vankila, joka toimii kommenttina Californialle osavaltiona, josta loytyy vakimaaraisesti enemman vankeja, kuin mistaan muusta osavaltiosta.

-DeYoung-museossa ”curator is educator” tarkoittaen, etta heilla ei ole omaa ”Interpretations” -yksikkoa. Tosin Emma sanoi, etta koululaisohjelmistosta vastaava taidekasvattaja Emily kay hanen kanssaan seinateksteja lapi. Museon aluasta loytyi myos erillinen seina, johon oli koottu koululaisryhmia varten opetajien keskuudessa suosittuja teoksia (n. 5 kpl), jotka eivat muuten juuri nyt olisi esilla. Voi miten toivoisin, etta kuvat paastettaisiin ”vapaaksi” niin ,etta juuri nyt voisin postata nama nakymat tahan sivulle. Voisin perustaa Kuvien vapautusrintaman! SFMOMAssa otettuja kuvia saa epakaupallisissa yhteyksissa laittaa internettiin ja toiveena on, etta ne viela tagattaisiin hakusanalla SFMOMA! – Tama lienee pitkalti sen ansiosta, etta SFMOMAssa museokasvatuksella on myos kuratoriaalista valtaa.

Lopuksi kysyin Emmalta viela samat kysymykset, joita olen esittanyt kaikille haastateltavilleni museoammatilaisille taalla. Eli:

1. How would you define a succesfull gallery experience at deYoung?
2. How do you see the future of art museum experience?

Emman vastaukset tassa kootusti:
Emma peraankuulutti moniaistisuutta ja elamyksellisyytta. Suurimpana ongelmana taman vision toteutumiselle han piti deYoung-museon kohdalla tilan ja rahoituksen puutetta. Emma piti erittain tarkeana sita, etteivat galleriatilat taman lahestymistavan puitteissa ruuhkautuisi esimerkiksi museon suosituimpana kayntiaikana. Itseni tavoin Emma ”fanitti” Oakland Museum of California nayttelyripustusta. ”In Oakland their Arts and Crafts gallery is very interactive-includes very beautiful original objects, but still visitors can experience how it would have been to live in that time.”

”I do think it is important to let the objects have their own lifes. But I think you provide information, so that people can confront it, so that it is available, but people are not forced to do it.

I really think museums should and can be social and cultural spaces in addition just housing art. DeYoung does a great job trough its programing, hands-on art making, live music. Exchange of ideas can happen when people come together. So there has to be room for both kind of experiences in the museum meaning: one-to-one viewer experience and then more interactive and social experience, because I think in one way the one enforces the another. I also think most museums are getting on board with this whole notions. I think that especially due to cuts in art funding, museums can be spaces that places social gatherings, lectures, so that they are transformal, experiental and educational places.”

Advertisements

Tietoja Riikka

taidekasvattaja ja museopedagogi.
Kategoria(t): California, Monikulttuurisuus, San Francisco, Taidekasvatus, Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s