Valkoinen haju

Puhdas musta. Eksoottinen neutraali. Muistettavan siisti.

Luen kirjaa David Hammons: Rousing the Rubble (1990) David Hammon on kiinnostava taiteilija. Ehdoton lemppari on hanen yhteiskuntakriittinen tyonsa: Bliz-aard Ball Sale, 1983, jossa taiteilija moi erikokoisia tekemiaan lumipalloja eri hinnalla pallon kokoon perustuen.

Queens-museon nykyinen johtaja, taidekasvatuksen ja julkisen taiteen puolestapuhuja Tom Finkelpearl, jota menen tapaamaan New Yorkin matkallani on kirjoittanut kirjaan kiinnostavan artikkelin Hammonssin taiteesta.

Finkelpearl puhuu liasta historian ilmentymana, joka siivouksella kadotetaan ehka lopullisesti. Finkelpearl viittaa talla Manhattanin South Street Seaportin kasvojenkohotukseen kalastajasatamasta turistinahtavyydeksi  vuonna 1983. Kalalastajat korvautuivat ”puhtailla” ihmisilla, jotka tulivat kokoemaan tata nostalgisoitua ja (moninaisista merkityksista) puhdistettua osaa Amerikan nostalgista historiaa.

En malta olla lisaamatta, etta tasta tulee mieleen toimintatavat, joilla taidetta kohdellaan taidemaailmassa: lika korvataan konservoinnilla, aanet hiljaisuudella, varit valkoisella, tilat kuutioilla.

Tai kuten Finkelpearl jatkaa: ” Our culture’s hatred of what’s old and dirty is so intense that weathered clothes-distressed leather, stone-washed denim-are bought new but are meant to look old.” Tassa naen taas yhteyden museo-esineeseen, jota tekohengitetaan konteksteilla, jotka siita ensin on taysin tarkoituksellisesti irroitettu.

Ja kun luen artikkelia eteenpain, niin huomaan Finkelperalin jatkavan, etta samaan aikaan kun satama siivottiin vuonna 1983, alkoivat toden teolla taiteen puhdistustalkoot, johon kytkeytyy myos amerikkalasiten omakuva, jonka symbolina Finkelpearl viittaa Baudrillardia siteeraten artikkelissaan Disneylandiin. Vertaus on mielestani hyva. Disneylandin aloittamaan listaan lisaisin miellani metsan, jonka keskelle on rakennettu asvalttitie kyltin kera, joka varoittaa poistumasta polulta (loytyy ihan meidan lahelta), lahikaupan puhtaat! mansikat, vuodenaikojen vaihtumisen, jonka huomaa kaupan kukkatiskin lajikevaihdoksista, hyvinmuodostuneesta, mielikuvamainosta vastaavasta hedelmatiskista.

Ja New York, Finkelpearlille sen salaisuus on moninaisissa tarinoissa ja taiteessa, siistin keskustan ulkopuolella Bushwickissa, Harlemissa, Flatbushissa ha Howard Beachilla.

Renee Greenin (Finkelperalin siteeraamana) sanoin  normi tarkoittaa ei-toiseutta, sita joka pitaa itseaan neutraalina keskustana ja nain ollen muodostaa normin, vertailukohdan. Finkelpearl jatkaa tasta, etta jos siisteys on sinulle normi, niin luultavasti myos tunnet vetoa puhtaaseen taiteeseen (oletan tiedostamatta). Tama johtaa myos sellaisiin tiedostamattomiin olettamuksiin, etta galleriatila sellaisena kuin sen olemme oppineet tuntemaan (siisti, valkoinen, puhdas, turvallinen) olisi neutraali normi, ymparisto, joka siis jokseenkin objektiivisesti kykenisi esittamaan taidetta.

Finkelpearl esittaa taman argumenttina yhteisotaiteen/(public art) valttamattomyydelle. Valttamatonta on siis ymmartaa galleriatilan toiseus, etnisyys, ei-normatiivisuus. Palatakseni Hammonsin taiteeseen, Finkelpearl kertoo Harlemin olleen keskeinen tapahtumapaikka hanen (dirty realism) taiteelleen. Artikkeli paattyy pohdintaan useiden nakokulmien tarkeydesta.

Tom Finkelpearl on toteuttaa tata nakemysta parhaillaan Queens-museossa, joten en malta melkein odottaa paasta nakemaan tata yhteisoaan ylistavaa museota livena. Kesan 2002 ArtNews-lehdeb numerossa Finkelpearl haaveilee mm.museoravintolasta, jossa tarjottaisiin Intialaista, Karibialaista ja Korealaista ruokaa! Yksinkertaisuudessaan idea on loistava ja radikaali. Eiko museoruoka olekin aina ”neutraalia”, ”kansainvalista” silla omalla hajuttomalla ja mauttomalla tavalla.

Mietin tata, kun lammitin intialaista valmisruokaani, joka aina tuoksuu erittain voimakkaasti SFMOMAn taukotilassa, ja jonka tuoksusta/hajusta jokainen ohikulkija aina muistaa huomauttaa. Ja tanaan jouduin pahoittelemaan sita (varmuuden vuoksi) ja oikeasti elaisin toki mielummin hajuttoman normin mukaisesti, mutta kun intialainen ruoka on ainoa gluteeniton valmisruoka Trader Joen -valikoimissa, josta oikeasti tykkaan.

Mainokset

Tietoja Riikka

taidekasvattaja ja museopedagogi.
Kategoria(t): California, Diversiteetti, Maailma, Monikulttuurisuus, Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Valkoinen haju

  1. Riitta Vira sanoo:

    Ajankohtainen on tuo Finkelpearl-juttu. Jotenkin yhdistän nämä ajatukset tosi laajoihin konteksteihin: ihmiset alkavat eri puolilla maailmassa saada tarpeekseen puhtaan kaupallisin (ja viimekädessä ihmiskielteisin) ehdoin rakennetuista ympäristöistä ja sellaisista toiminnan tavoista, jotka NÄYTTÄVÄT hyviltä (lue: siisteiltä, estetisoiduilta ja ah niin kliinisiltä). Näihin ympäristöihin ja toimintapoihin sopivat vain hyvältä näyttävät ihmiset (nuori, hoikka, kaikinpuolin staili). Kaikkialla maailmassa alkavat suuret kaupungit muistuttaa toisiaan. Ihan hupaisalta tuntuu, että Helsingissäkin käydään ”lumisotaa”: Talveen on alettu suhtautua kiusallisena lisäkkeenä, joka estää Helsingin pitämisen vuoden ympäriinsä samanlaisena kuin eteläeurooppalaiset kaupungit ovat. Romanikerjäläisistäkään ei tykätä, pilaavat kauniita näkymiä. Mutta kun elämä ei ole sellaista. Vuodenaikojen vaihtelu on näillä leveysasteilla luonnon sanelema juttu. Ja Elämään kuuluu myös risaisuus, rumuuskin, ylipäänsä jokaisen ihmisen oikeus olla oma itsensä.
    Mutta ehkä tästä noustaan. Arabimaailmassakin on alettu kyllästyä ulkoapäin saneltuihin ehtoihin, jotka vievät elämästä maun. Ehkäpä täälläkin…

  2. Riikka sanoo:

    Niinpä! Uskon, että lopulta kliinisyys ja kaiken samanlaisuus ei palvele kaupallisuudenkaan tarkoituksia. Vuodenajat tekevät Helsingistä kiinnostavan – Amerikassa Suomella on hyvä noste. Ystäväni suunnittelee matkaa Suomeen lokakuussa, jotta pääsisi menlankolian ytimeen. Jos minulla on päällä joku kiva vaate, aina todetaan, että se on varmaan Suomesta. Lumisodan sijaan lumilinnoja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s