Käyntikortti


San Josen elokuvafestivaalien sisäänkäynnillä seisoo mies pukeutuneena hassuun asuun. Jos tämä olisi luku Harry Potterista, hän olisi velho. Miehellä on hieno puku ja knallihattu ja käädyt kaulassa. Hän tervehtii meitä iloisesti ja suosittelee elokuvavalinnaksi ”The Happy House Wife” -elokuvaa, joka on ollut yleisön suosikki.

Hetken kuluttua seisomme lippujonossa ulkona elokuvateatterin edessä. Edellämme jonottaa kaksi vanhempaa naista. Knallihattuinen tulee viihdyttämään heitä. Naiset eivät hymyile. He valittavat miehelle saaneensa väärää informaatiota lippuluukun aukioloajoista. Knallihattuinen ehdottaa hakevansa naisille karkkeja sisältä. Naisten ilme ei värähdä. Knallihattuinen ehdottaa tuovansa heille lahjat. Naiset kieltäytyvät kohteliaasti. Tänään on vain rankka päivä, lahjukset eivät auta. Knallihattuinen kysyy naisilta tuntevatko he meidät. Yllätykseksemme toinen naisista toteaa, että olemme heidän vanhoja ystäviään Saksasta ja olemme juuri löytäneet uudestaan toisemme.

Näytelmä on muuttunut omaksemme. Päätän näytellä roolini ja nyökytän innokkaasti. Knallihattuinen katoaa sisälle. Nainen toteaa arvanneensa meidän olevan saksalaisia aksenttimme perusteella. Nyökytän vielä hetken, mutta korjaan sitten, että olemme Suomesta. Käy kuitenkin ilmi, että naiset asuvat lähes naapurissamme Menlo Parkissa. Knallihattuinen palaa neljän pienen lahjan kera ja ojentaa ne naisille ja meille. Muut jonottajat katsovat meitä kateellisina ja kysyvät voivatko kaikki saada lahjoja. Knallihattuinen toteaa lahjojen olevan vain hänen vanhoille ystävilleen. Saan käteeni pienen painavan pahvisen laatikon. Jos tämä olisi Harry Potter se olisi taikaesine.

Avaan laatikon. Sen sisältä löytyy lasikuutio, jonka sisään on kaiverrettu kuva talosta. Lasikuution pohjassa ovat knallihattuisen yhteystiedot. Kiitämme. Knallihattuinen katoaa sisälle. Ostamme elokuvaliput. Ihmetyksestäni toivuttua päätän etsiä knallihattuisen ja antaa hänelle oman käyntikorttini. Knallihattuinen ilahtuu ja innostuu siitä, että olen taidekasvattaja. Hänkin on opiskellut nuoruudessaan taidekasvatusta, vaikka siitä onkin jo kauan. Knallihattuinen kertoo, että lasikuution talo on hänen viktoriaaninen kotinsa, joka on ihan kulman takana. ”There is a lot of weird staff”. Knallihattuinen kutsuu meidät kylään taloonsa ja lupaa antaa meille kierroksen sen salaisuuksiin, jos haluamme tulla joku kerta uudelleen San Joseeseen. Hän kertoo yhteystietojensa löytyvän lasikuution pohjasta. Kiitämme ja lupaamme tulla.

Tämä melkein on Harry Potter. Olen vasta kirjassa numero 4, mutta tosielämä resonoi kummasti fantasiaa. Juonen käänteet  huomaa ehkä helpommin kun on kaukana kotoa.

 


Advertisements

Tietoja Riikka

taidekasvattaja ja museopedagogi.
Kategoria(t): California, Koti, Maailma, Uncategorized Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Käyntikortti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s