Näytös 1.

Kevät on alkanut. Takapihallamme on tuuhea nurmikko ja söpö pieni pöytä kahden tuolin kera, johon tänään paistoi ihanasti iltapäiväaurinko. Tein kahvikupillisen ja astuin lavasteisiin, joita en täällä asuessani vielä kertaakaan ole nähnyt kenenkään käyttävän. Slow life, hiljaisuus, keskittyminen, syvyys, melankolia, yksinäisyys, ne ovat jotenkin syntisiä täällä. Istuessani penkillä kirjoitin kirjeen Suomeen. Oloni oli varsin vanhanaikainen ja ylevä, sillä takapihamme oli kuin luotu sille hetkelle paperin ja kynän kera. Euroopassa se olisi intellektuellia antaa ajatuksille aikaa, täällä se, että näyttää ettei tee mitään, on käytännössä sama kuin ei tekisi mitään.

Amerikka on ihmeellinen maa. Seuraavalla videolla kuvia viikonlopun kokkailuista. Tämä lähes automaattinen vispilä oli syksyn heräteostos, koska se hmmm. vaikutti tehokkaalta. Sähkövispilässä on kuitenkin puolensa.

Mainokset

Tietoja Riikka

taidekasvattaja ja museopedagogi.
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s