Minä ja Paul Madonna

Museokaupasta tarttui eilen mukaani kirja.

Aamulla aika venyi. Istuin sohvalla ja olin jo myöhässä junasta. Tuntia myöhemmin istuin yhä sohvalla ja olin myöhässä seuraavasta junasta. Kävely olohuoneen ja keittiön välillä vei lukemattomia minuutteja, eikä asuntomme ole edes järin suuri.

Tämä paikka, San Francisco, omat unelmat, kysymykset. Sentään voi olla tyytyväinen, koska voi sanoa, että ”hyvä, että tulin, tulen kaipaamaan tätä, palaan”.

Nekin asiat, joita minulla oli tapana vihata, kuten autoilu ovat muuttaneet kasvojaan. Riippumatta siitä onko asia hyvä tai paha, olen löytänyt elokuvarunouden autoilusta. Jokainen liikenneruhka, silta, betoninen auroramppi, edessä olevan auton rekisterikyltti, arjen mitättömyydet tarkentuvat, muuttuvat sen mukaan mitä musiikkia valitsen tunnelmaksi. En ole koskaan pitänyt kuulokkeista, tilaa on liian vähän. Autossa tilaa on enemmän.

Hayao Miyazaki, Paul Madonna ja autoilu. Tämä viikko ja kaikki mahdolliset tulevaisuudet, joita olen laskenut olevan kolme muodostavat kehän. Vuorotellen päätän mennä aina eri suuntaan ja kehä kiertää ja se aiheuttaa huimausta.

Tänään tässä. Voiko aikaa venyttää, niin että huominen tulee hitaammin?

Advertisements

Tietoja Riikka

taidekasvattaja ja museopedagogi.
Kategoria(t): California, San Francisco Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s