Täällä viettämäni kuukauden aikana sen vieraus on muuttunut kotoisaksi. Vaikka kaipaan Suomesta ainakin rakkaita ihmisiä, puolukoiden poimimista, saunaa, puhelinliittymää, joka ei rätise, ja turvallisempaa liikennettä, niin kuitenkin olen enemmän kuin iloinen siitä, että olen nyt täällä. Mikä ihmeellisintä, tuntuu, että olen tullut ajatusmaailmalliseen ”kotiin”. Enkä tarkoita tällä nyt kertakäyttöpakkaus kulttuuria, jossa jokin asia on ”ekologinen” pikaruokaravintolassa vain koska se on kierrätysmuovia. Siis rajatummin, uusi työpaikkani SFMOMA on vastaus tai jatkokysymys taidekasvatuspohdintoihin, joita olen miettinyt yksin ja yhdessä Suomessa viimeiset 3 vuotta. Museo-organisaatio kaikkine toimintoineen on niin monipuolinen, etten tiedä koska ehdin nähdä Amerikkaa sen ulkopuolella.
Esimerkiksi huomenna lauantaina museolla on neljän tunnin työpaja Kerry James Marshallin tekemään museon aulatilan taideteokseen liittyen, joka peilaa uudesta näkökulmasta Amerikan historiaa, taiteen konventioita ja monikulttuurisuutta. Kiinnostavaa miten monikulttuurisuuskeskustelu liikkuu myös hyvin paljon Suomessa kiellettyjen sanojen ympärillä: race, multiracial, black…
On upeaa, että opettajille tarjotaan syvältäluotaavaa työpajaa, jossa on teema. Museon taidepläjäys on opettajille paitsi mahdollisuus ylipäätään kehittyä ammatillisesti, niin myös yksi tapa suoriutua vuosittain vaadittavasta jatkokoulutuksesta.
Työpajapäivän yhteydessä opettajille jaettava materiaalipakettikin on koottu sillä ajatuksella, että se todella tarjoaa luettavaa ja pohdittavaa vielä pajan jälkeenkin. Tämä eroaa selvästi niistä käytännöistä, joihin itsekin olen Suomessa tottunut, että koska opettajat ovat muutenkin jo niin ylikuormittuneita, niin myös heille tarjottavan opetusmateriaalin ja siihen liittyvän taustamateriaalin pitäisi olla ”helppoa”.
Tällä viikolla olen ollut töissä taivaassa. (Tiedän, täältä pudotaan tosi kovaa…) Taivaaseen kuuluu: huippupätevä työkaveri ja ohjaaja Julie Charles,( joka on paitsi taidehistorioitsija niin myös mahtava pedagogi), kiinnostavia keskusteluja ja suunnittelukokouksia taiteen äärellä, galleriatilassa tapahtuvista interaktiivisista työpajoista ja pedagogisista performansseista. Jos saisin ottaa täältä vain yhden asian mukaan palatessani kotiin Suomeen, niin soisin, että kaikkien museoiden työpajat liittyisivät aina kiinteästi esillä olevaan taiteeseen ja ne olisivat opastuksia myöten osallistavia, aina!
Sentään torstai-illan museon lyhytelokuvanäytöksessä äänet olivat ihan liian kovalla. Ja alkuviikon käytin pääosin Suomen opetussuunnitelmaehdotuksen synkkien näkymien herättämän vihaisuuden prosessoimiseen mielipidekirjoituksen muotoon. Tämä vain näin muistutuksena siitä, ettei suomalaiselle luonteelle ole koskaan hyväksi liidellä liikaa pilvilinnoissa.
ameRiikanmuseo 